PaikkaOppi -palvelusta paikkaoppeihin

Sanna

Sanna Jokela

paikkatietoasiantuntija
Gispo Oy

 

Ideasta toimivaksi palveluksi

Olen työskennellyt Suomen paikkatietoinfrastruktuurin* parissa siitä asti kun valmistuin maantieteen laitokselta Turun yliopistolta vuonna 2006. Silloin Suomessa ei ollut paikkatietoja kokoavaa kansallista palvelua. Lukioihin oli juuri tullut uusi opetussuunnitelma, jossa valinnaisena kurssina oli paikkatietokurssi GE4.

po_vanha

ITK-päivillä Hämeenlinnassa PaikkaOpin alkuvuosina.

Opettajilla oli kova tarve saada helppoja työkaluja paikkatiedon opettamiseen – ohjelmia ei ehdittäisi tuntien aikana asentaa ja opettajilla itsellään ei ollut välttämättä paikkatieto-opintoja taustalla, joten tuntien koostaminen oli haastavaa.

Työskentelin tuolloin Varsinais-Suomen liiton alaisuudessa toimivassa paikkatietoyhteistyöverkosto Lounaispaikassa ja halusimme lähteä kehittämään paikkatiedon opetusta.

Ideana oli luoda leikkikenttä paikkatietoaineistojen testailuun, tuottamiseen ja oppimiseen.

PaikkaOppi alkoi muodostua. Se taisi olla myös ensimmäisiä hankehakemuksia, joiden kirjoittamiseen osallistuin ja lopulta yksi parhaimmista hankkeista joissa olin mukana – suurelta osin tästä kiittäminen on silloista projektisuunnittelija Juha Riihelää (parasta ystävääni ja lapseni kummia).

logot

PaikkaOpin logojen kehityskaari. Ensimmäinen logo Tuomo-koirasta oli vain vähän aikaa käytössä. Tassu on palvelun pitkäikäisin logo. Nykyinen logo suunniteltiin ja otettiin käyttöön vuonna 2014.

Seuraavien vuosien aikana 2008-2012 PaikkaOppia rakennettiin Opetushallituksen rahoituksella. Hankekonsortio oli oikeastaan aika toimiva: opetuspuolen asioista vastasivat Turun ja Joensuun kaupungit sekä Helsingin ja Turun yliopistojen maantieteen laitokset toimivat ideoiden sparraajina. Teknisiä juttuja testailtiin Geodeettisen laitoksen kanssa ja koko palvelun kehittämisestä vastasi osaava porukka Arbonaut Oy:llä.

Kaikki laittoivat projektiin paljon enemmän osaamistansa mitä hankehakemuksessa vaadittiin ja se näkyi lopputuloksessa. Vastaavaa palvelua ei ollut aiemmin luotu. Opettajille saatiin työkalu ja oppilaat omaksuivat palvelun nopeasti.

 

Eri teknisillä alustoilla hyödynnettävät oppimateriaalit tulleet tärkeiksi

Samaan aikaan Suomen paikkatietoinfrastruktuuri kehittyi ja avoimia aineistoja sekä avoimia paikkatietopalveluita tuli saataville paljon enemmän.

Nykyisin PaikkaOppi ei mielestäni oikeastaan vaadi enää valmista alustaa, tärkeintä ovat paikkaopit – eli opettajien käyttöön laaditut materiaalit, joita voi hyödyntää millä tahansa teknisellä alustalla.

Tärkeintä on, että oppilaille jää ymmärrys paikkatietojen merkittävyydestä yhteiskunnalle:

  • Mitä erilaisia tietoja tarvitaan aineistojen tuotantoon?
  • Mitkä tahot niitä tuottavat?
  • Miten aineistoja kannattaa myös tarkastella kriittisesti?
  • Miksi ilmakuvalla ei näy meidän kotitaloa?
  • Mistä nämä aineistot ovat oikein peräisin ja milloin ne on tuotettu?
  • Mitä se tarkoittaa, jos laitan oman koulureittini kotoa kouluun kaikkien nähtäville?

Paikkaoppeja pitäisi opettaa yhä enemmän –paikkatiedon merkitys yhteiskunnassa kasvaa koko ajan ja nuorten on hyvä oppia se jo aikaisessa vaiheessa.

kuvat_kartalla

Paikkatietosovelluksia käytetään yhä enemmän mobiilisti.

Navigointipalvelut, sijaintiin perustuva markkinointi sekä virtuaalimaailmat ja paikkatietopohjaiset pelit ovat nykypäivää. Mitään näistä ei voitaisi toteuttaa ilman paikkatietoja. Emme löytäisi Pokemoneja, emmekä oikeaa kohdetta vieraassa kaupungissa ilman paikkatietoa. Jotta ymmärtää myös näiden palveluiden raamit ja rajoitukset, paikkaopit ovat todella tarpeen.

*Paikkatietoinfrastruktuuri koostuu yhteiskäyttöisistä paikkatietoaineistoista, niitä kuvailevista metatiedoista ja verkkopalveluista, joiden kautta nämä ovat saatavilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *