Suurin osa olemassa olevasta tiedosta voidaan paikantaa. Tällaista tietoa kutsutaan paikkatiedoksi.

Paikkatietoa esitetään useimmiten kartalla erilaisten symbolien,viivojen, pisteiden, alueiden, värien eli karttamerkkien avulla. Karttamerkit kertovat kartalla sijaitsevan kohteen ominaisuuksista ja ne kuvataan karttaselitteessä.

Paikkatieto koostuu sijaintitiedosta eli missä jotakin sijaitsee ja ominaisuustiedosta eli mitä jossakin sijaitsee. Sijaintitieto ilmoitetaan koordinaatteina, osoitteena, paikkakuntana tai muuna tunnettuna kohteena (esim. Turun tuomiokirkko).

Ominaisuustiedoilla kuvataan kohteen ominaisuutta. Ominaisuustietoja voidaan kerätä mittaamalla, kuvailemalla kohteen ominaisuuksia tai käyttämällä omia aisteja, tunteita tai kokemuksia.Ominaisuustiedot voidaan esittää karttamerkkien avulla tai se voi olla valokuva, teksti, numero tai video.

Kohteesta voi kerätä monenlaisia ominaisuustietoja.

Paperikartalla on rajalliset mahdollisuudet esittää tietoa, sillä kartan tulee pysyä riittävän selkeänä ja yksinkertaisena, jotta sitä on mahdollista lukea. Kartalta on karsittava yksityiskohtia ja tietoa yleistettävä. Karttoihin liittyy aina epätarkkuuksia ja virheitä, ovat ne sitten painettuja tai digitaalisia. Paikkatieto-ohjelmat mahdollistavat tarkkojen digitaalisten karttojen laatimisen.

Paikkatieto-ohjelmilla voidaan käsitellä laajoja tiettyyn alueeseen tai paikkaan liittyviä tietomääriä ja sijoittaa näitä ominaisuustietoja tiettyyn sijaintiin. Karttojen muokkaaminen käy myös vaivattomammin kun painettujen paperikarttojen. Paikkatieto-ohjelmiin on kehitetty monia erilaisia työkaluja, joiden avulla voidaan mm.

• mitata kohteiden välisiä etäisyyksiä
• hakea ominaisuuksiltaan tietynlaisia kohteita
• selvittää reittejä
• tarkastella kohteen ominaisuuksia
• hakea tietyllä etäisyydellä olevat kohteita
• tarkastella ilmiön levinneisyyttä
• tarkastella ilmiöiden/prosessien välisiä syy-seuraussuhteita

Verkkopohjaisia paikkatieto- ja karttapalveluita.

Tietyltä alueelta ja tietystä aiheesta kerätyt yksittäiset paikkatiedot muodostavat paikkatietoaineiston. Ominaisuustiedot ja niiden sijaintitiedot viedään paikkatieto-ohjelmaan, joka muodostaa tiettyyn aiheeseen liittyvästä tiedosta karttatason. Paikkatietoa voidaan luoda esimerkiksi

1. luomalla itse tiedot jokaisesta kohteesta erikseen. Tämä on kätevä tapa, jos kohteita on vähän.
2. tallentamalla paikkatietoaineisto ensin taulukoksi ja sitten viemällä paikkatieto-ohjelmaan. Ohjelma sijoittaa tiedot kohteiden ominaisuuksista automaattisesti oikeisiin paikkoihin niiden sijaintitiedon perusteella. Tämä on kätevä tapa, jos aineisto on laaja. Useimmat ohjelmat tunnistavat xls-muotoisen (MS Excel) taulukon. Jokaisen ohjelman osalta kannattaa tarkastaa miltä taulukon tulisi näyttää eli sijoitetaanko sijaintitiedot ja ominaisuustiedot sarakkeille vai riveille jne.

Useimmiten tietystä aiheesta kerätyt tiedot esitetään yhdellä karttatasolla. Esimerkiksi tiestö, rakennukset ja maankäyttö omilla tasoillaan. Karttatason visuaalista ilmettä voidaan muokata. Esimerkiksi muuttaa karttamerkkien väriä tai valita erilaisia symboleita kuvaamaan kohteen ominaisuustietoa.

Yhdestä aiheesta kerätystä aineistoista muodostetaan yksi karttataso. Esimerkiksi tiestö, rakennukset ja vesistöt voidaan laatia omille tasoilleen. Tällöin voidaan valita, mitä tasoa halutaan tarkastella. Voidaan tarkastella vaikkapa tiestöä yksittäin, tiestöä ja vesistöjä samanaikaisesti tai kaikkia yhtä aikaisesti.

Valmiita paikkatietoaineistoja on saatavilla runsaasti, myös ilmaiseksi. Aina näin ei ole ollut. Suomen osalta tilanne on parempi kuin monissa muissa maissa, sillä saatavilla on paljon tarkkoja, ilmaisia, suomenkielisiä ja opetuksen tarpeisiin soveltuvia aineistoja. Niitä löytyy mm. PaikkaOpin kartta-alustalta ja Paikkatietoikkunan karttaikkunasta.